Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

160 vuotta syvyysluotauksia

Suomen järvien syvyyskartoitus alkoi vuonna 1856 Tampereen Pyhäjärveltä, kirjoittavat Esko Kuusisto ja Jari Hakala vuonna 2008 ilmastyneessä teoksessa "VEDEN KIERTO; Hydrologinen palvelu Suomessa 1908–2008". Kyseinen kappale on mainio yleiskatsaus sisävesien syvyyskartoitukseen ja se on luettavissa myös tästä linkistä.

Järvien syvyyskartoitus on 160 vuoden jälkeen edelleen jonkin verran kesken.  Suomessa on 187 888 yli viiden aarin suuruista järveä ja lampea, joista yli hehtaarin suuruisia järviä on noin 56000 ja yli 50 hehtaarin suuruisia noin 4600.  Enemmän tai vähemmän tarkkoja syvyyskäyriä näkyy kartalla noin 90 prosentilla järvien pinta-alasta ja lähes kaikilla yli 200 hehtaarin järvillä.  Yli 50 hehtaarin suuruisia järviä, joilta puuttuu luotaustiedot on noin 1800 kpl, ja niiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 2600 neliökilometriä.

Yllä mainitun kirjan kirjoittamisen aikaan, vuonna 2008, Suomen ympäristökeskus jatkoi vielä noiden luotaamattomien, yli 50 hehtaarin järvien kartoittamista noin 350 neliökilometrin vuosivauhdilla.  Tällä vauhdilla urakka olisi valmistunut vuoden 2020 tienoilla.  Kuitenkin vuonna 2010 SYKE teki päätöksen sisävesien syvyyskartoituksen lopettamisesta, eikä sen jälkeen järjestelmällistä sisävesien luotausta ei ole enää tehty.

Sen lisäksi, että osalta järvistä syvyystiedot puuttuvat kokonaan, niin myös olemassa olevissa syvyystiedoissa on parantamisen varaa.  Luotaukset tehtiin 1980-luvun puoleen väliin asti pääasiassa talviluotauksina jäältä kairaamalla, mutta menetelmä on kyllä ollut käytössä vielä 2000-luvullakin.  Talviluotausten linjatiheytenä on 25-200 metriä ja luotaustiheytenä eli kairanreikien välinä linjalla 10-100 m.  Ehkä yleisin yhdistelmä on ollut 75 metrin linjatiheys ja 25 metrin luotaustiheys. Tällä mittaustiheydellä saadaan melko karkea käsitys pohjan muodosta, kuten tämän sivun kuvista voidaan huomata.  Mikäli pohjan pintamuodoista haluttaisiin saada parempi kuva,  niin kaikki talviluodatut järvet olisi mitattava uudestaan kaikuluotaimella.

Sisävesien uusien luotausten tarpeesta kertoo myös Liikennevirasto, joka vastaa syvyystietojen tuottamisesta sellaisille järvialueille, joista on olemassa merikartta, tai joilla on vesiliikennettä.  Liikennevirastolle kuuluvat siis kaikki suurimmat järvet, kuten Saimaa, Päijänne, Oulujärvi, Inarijärvi jne.  Yhteensä näitä sisävesiä on Liikenneviraston julkaisun mukaan noin 13000 neliökilometriä.  Julkaisun mukaan sisävesien väylien ulkopuolisten alueiden syvyydet on yleisesti huonosti kartoitettu.  Vuoksen vesistöä lukuunottamatta parannusta ei kaudelle 2008-2018 juuri luvattu:

Vesistöjen  kaikkein  matalimmat  osat  jäävät  tutkimatta  tällaisella  kalustokokoonpanolla.  Asialla  on vähemmän merkitystä tavanomaisen vesillä liikkumisen kannalta, mutta paikkatietojen ja erityisesti korkeus- ja syvyystietojen yhtenäisyyden kannalta rantaviivan läheisyydessä nykytilanne on selkeästi puutteellinen. Toistaiseksi ei ole olemassa mittausteknologiaa, jolla voitaisiin kattavasti ja kohtuullisin kustannuksin mitata nämä matalat ranta-alueet. Teknologia tulee todennäköisesti kehittymään suunnittelukauden (2008-2018) aikana, ja suunnitelmia tullaan silloin tarkistamaan nämä mittaustarpeet huomioiden.

Tuo suunnitelukausi on lopuillaan eikä ennakoitu uusien tekniikoiden läpimurto ole vielä toteutunut, vaikkakin laserkeilaus vihreällä valolla on tuloillaan.  Sitä odotellessa tuntuu varmalta, että valtion rahoittamat sisävesien kaikuluotaukset eivät lähitulevaisuudessa lisäänny.  Syvyystietojen kerääminen kansalaisvoimin tai ostopalveluina ovat keinoja, joilla voitaisiin hyvinkin täydentää Suomen ympäristökeskuksen ja Liikenneviraston tekemää tiedonkeruuta.  Nämä vaihtoehdot toisivat pienten kohteiden kartoittamiseen myös sellaista ketteryyttä, mihin valtion virastot eivät millään pysty, koska kartoitukset on suunniteltava kokonaisuuksina vuosiksi eteenpäin.

 

Otteita Keskisuomalaisen uutisesta 19.8.2014

 

Etelä-Konneveden kansallispuiston alueen sisävesikartta on auttamatta vanhentunut. Kartan syvyysmittaukset on tehty pääosin vuosina 1891–1930, ja karttaan on merkitty vain muutama reitti. ...

Uusi kartta ei synny hetkessä, eikä se ole Liikenneviraston aikatauluissa listan kärjessä. Itse asiassa uudelleen luotaamista ei ole vielä aikataulutettu lainkaan.

 

 

Linkkejä:

VEDEN KIERTO; Hydrologinen palvelu Suomessa 1908–2008

Esko Kuusisto & Jari Hakala: Suomen järvien syvyyssuhteet

YLE-uutinen 13.6.2016 "Sillä, onko niistä järvistä tarkat syvyystiedot vai perustuvatko ne perinnetietoon, ei ole niin väliä"

Iltasanomat 26.5.2016 Liikennevirasto teettää luotauksia Puruvedellä

Keskisuomalainen 19.8.2014 Etelä-Konneveden kansallispuiston kartoista (maksumuurin takana)

GTK Puruvettä luotaamassa Länsi-Savo 25.5.2016